Aina ei ole helppoa
2018-03-04 14:42:53
Moi pitkästä aikaa!
Talvea näyttää kuluneen jo hyvä tovi edellisistä kuulumisista, joten sellaisia ajattelin tässä tarjoilla.
Kuten on ehkä voinut huomata, mun someaktiivisuus ei ole ollut katossa viimeaikoina. Välillä kaiken somen selaamisen ja toisten elämän informaatiotulvan keskellä huomaa ettei oikeastaan edes kiinnosta kertoa kenellekään mitä tekee tai missä menee, koska mitä se oikeastaan muille kuuluu loppujen lopuksi. Välillä ahdistaa myös se, miten paljon omaa aikaa tuhlaa muiden tekemisten selailuun, ja miten paljon kaikki se aika on pois oikeasti tärkeistä asioista. Perheestä, kavereista ja oikeasta elämästä. Kun omasta ajasta suuren osan kuluttaa hiihtoladuilla ja sängyn pohjalla, tekee hyvää välillä herätä siihen miten paljon kaikkea muuta elämässä on. Ei se muiden elämän tuijottelu tee omasta elämästä parempaa, tai vie kohti omia tavoitteita eikä edes ylläpidä omia ihmissuhteita.
En kuitenkaan ole pitänyt somehiljaisuutta vain sen takia, ettei toisten asiat kiinnosta. Lähinnä olen tammikuusta asti potenut omaa huonouden tunnetta ja pettymystä siihen, etten voi olla parempi ihminen ja urheilija ja tehdä parempaa tulosta ladulla. Sveitsin nuorten MM-kisojen jälkeinen sairastelu ja sen jälkeiset (huonot) kisat ovat viime aikoina laskeneet fiilistä kummasti, ja on tehnyt mieli olla pääasiassa omissa oloissa. Ei ole tehnyt mieli kommentoida kisoja somessa, eikä paljon muutenkaan, koska on tuntunut etten riitä itselleni, enkä siinä samalla varmaan muillekaan. Hassua että Olympialaisten aikaan voi olla pettynyt itseensä ja omiin suorituksiin, vaikka tässähän tepastellaan vielä vauvan askelia urheilumaailmassa. Teki kuitenkin hyvää nähdä maailman parhaiden urheilijoiden onnistumisia ja epäonnistumisia ja tajuta, ettei omat epäonnistumiset ehkä kuitenkaan kaada maailmaa (paitsi ehkä oman maailman hetkellisesti) ja että vielä on paljon opittavaa.
Sain viime viikolla mahdollisuuden käydä Norjassa kisaamassa Skandinavia Cupia, joka oli toinen kevään päätavoitteista. Kolme kisaa kolmeen päivään ja kaikki pahasti penkin alle. Sai taas sunnutaina kotimatkalla miettiä elämän tarkoitusta ja omia virheitä, joista huono meno loppujen lopuksi johtui. Toisaalta pieniä mutta sairastelun jälkeen merkittäviä virheitä tuli oman tyhmyyden takia tehtyä, ja huonon Norjan viikonlopun seurauksena päätin jättää kevään toisen tavoitteen, Lahden maailmancupin välistä. Yksi mun unelmista on ollut päästä Lahden maailmancupiin kisaamaan, mutta sen unelman toteuttaminen piti nyt jättää toiseen kertaan. Ärsyttää jättää hyviä tilaisuuksia välistä, mutta ajattelin että on tärkeämpää saada muutama kova treeniviikko alle ennen kevään SM-kisoja, kuin käydä viikonloppu Lahdessa tekemässä huonoa tulosta. Oikeastaan tekemistä on jo suunnattu ensi kauteen ja tulevaisuuteen, ja yritetään saada mun heikkouksia paremmalle tasolle kevään aikana, ettei toivottavasti jatkossa tarvitse samojen asioiden kanssa painia.
Nyt on kuitenkin aika kääntää katse kohti kevättä ja nauttia hyvistä hiihtokeleistä ja viimeisistä kisoista, jonka jälkeen tekee hyvää hengähtää hetki ihan muiden asioiden parissa. Luulen, ettei yksi ''välivuosi'' riitä mittamaan mihin musta on urheilijana, joten jatketaan töitä ja toivotaan että tehty työ saadaan näkymään myös parempana tuloksena jatkossa.
Kiitos vielä kaikille avusta ja ymmärryksestä, aina ei ole helppoa mutta ei pidäkään, vastoinkäymiset kasvattaa eniten!
Vilma
