What's going on?

2017-04-12 04:10:11

Kevät alkaa jo olla sen verran pitkällä että hiihtokausi lähenee pikku hiljaa loppuhuipennustaan ja on aika suunnitella tulevan kauden kuvioita. Kisakalenteriin mahtuu kuitenkin vielä yksi hiihdon täyteinen viikonloppu; joka keväiset pääsiäiskisat Taivalkoskella. Kisakauden loppupuoli on tullut hiihdeltyä pääasiassa nuorten ja aikuisten SM-kisoissa, joissa tulos on ollut hyvää ja mitaleitakin on juhlittu. Viime viikonloppuna kisailtiin viimeiset aikuisten SM-kisat ja Suomen Cupin päätös Ylitorniolla, joista tuloksena V 30km 18. sija ja viestin 2. sija. Plusmerkkinen viikonloppu siis! Helmi-maaliskuuta rytmittivät viimeiset kouluhommat ja YO-kirjoitukset, jotka selvitin kunnialla läpi, joten kesäkuun alussa juhlitaan lakkia! 

Lukion loppuminen tarkoittaa kuitenkin myös tulevaisuuden suunnittelua ja isoja päätöksiä. Niitä suunnitelmia oon päässäni pyöritellyt jo useamman vuoden, ja alkutalvesta jopa tuntui etten löydä mitään järkevää ratkaisua mihinkään. Talven mittaan ajatukset on kuitenkin selkiytyneet huomattavasti, eikä päätökset olleetkaan niin monimutkaisia ja vaikeita, kun asioista on ottanut selvää ja tietää tarkalleen mitä haluaa. On myös ollut kiva huomata miten oma ajatusmaailma on lukiovuosien varrella muuttunut (ainakin toivottavasti parempaan suuntaan). Kaikesta ei enää jaksa tehdä ongelmaa ja asiat osaa selvittää huomattavasti kypsemmin ja vaivattomammin. Ehkä mustakin siis vielä joskus tulee aikuinen (?)

Suomessa ei tällä hetkellä (ikävä kyllä) huippu-urheilun ja yliopisto-opiskelun yhdistäminen kuulosta kaikista kannattavimmalta vaihtoehdolta, joten koin mulle parhaaksi vaihtoehdoksi opiskelun heivaamisen taka-alalle ainakin seuraavaksi vuodeksi. Toisaalta mieleinen opiskeltava ala on mulla jo mielessä, mutta tällä hetkellä urheiluun löytyy enemmän motivaatiota ja halua. Tiedän, että katuisin koko loppu elämäni, jos nyt jättäisin tämän kortin kääntämättä. Uskon myös, että eläminen pelkästään urheilun ehdoilla helpottaa mun arkea treenien parissa ja tuottaa myös talvella tulosta, stressaa vähemmän ja antaa uudenlaisia resursseja käyttöön, koska priorisoitavia asioita ei tarvitse laskea kummankin käden sormilla. 

Toinen asia mitä mietin oli asuinpaikka ja treeniympäristö. Vuokatin maastoja n. 10 vuotta enemmän ja vähemmän läpi kolunneena maisemanvaihdos tuntuu välillä ajankohtaiselta, mutta kun tarkemmin asiaa miettii, ei Suomesta yhtä monipuolista ja mieleistä hiihdon mekkaa löydä. Ympärillä on kaikki mitä urheilija päivittäin tarvitsee, positiivinen ilmapiiri urheiluun, valmentaja ja kaverit, mutta ennen kaikkea; viihdyn Vuokatissa tosi hyvin. Home is were your heart is ja niin edelleen. Vuokatti kehittyy koko ajan niin alueena kuin myös urheilun näkökulmasta parempaan suuntaan. En myöskään ihan vielä koe olevani valmis jättämään tuttua ja turvallista ympäristöä neljän tiiviin ja upean lukiovuoden jälkeen. 

Vaikka tuttu ja turvallinen ei aina ole se kaikista paras vaihtoehto ja pitäisi useammin pyrkiä omalle epämukavuusalueelle, ei se välttämättä ole este kehitykselle. Monesti on tullut törmättyä ajatukseen ''ei Vuokatin mäet sua enään kehitä'', mutta joka vuosi on menty eteenpäin ja nostettu tasoa. Tärkein juttu mun mielestä onkin se, että silloin kun itse koen etten ympäristön takia kehity, on aika vaihtaa maisemaa. Siihen voi kuitenkin kulua hetki ennenkuin kehitys pelkästään maastojen takia jää junnaamaan ;) 

Oon myös todennut, että kun löytää omasta itsestään asiat jotka merkkaa eniten ja arvot jotka kokee tärkeiksi, on huomattavasti helpompi lähteä raivaamaan esteitä ja tekemään tärkeitä päätöksiä. Kun pystyy tekemään ja toimimaan tavalla joka tuntuu oikealta ja saa hymyn huulille, on todennäköisimmin oikeilla jäljillä ja tulos myös sen mukaista. 

Vilma