VILMA

Nimi: Vilma Charlotta Karoliina Nissinen

Syntymäpäivä: 19.11.1997

Asuinpaikka: Vuokatti 

Syntymäpaikka: Heinola

Valmentaja: Mikko Virtanen

Seura: Vuokatti Ski Team Kainuu

Opiskelu: Sotkamon Urheilulukio/ Vuokatti-Ruka Urheiluakatemia - ylioppilas keväällä 2017 

Harrastukset: musiikki, lukeminen, tv-sarjat, kokkailu ja leipominen 

Lempiruoka: lihapullat, kanawokki, poronkäristys

Lempijuoma: vesi ja cokis zero 

Motto: Only dead fish swim with the stream

Lempitreeni: Kovat tehot rullilla tai juosten, rennot kisavauhtiset 1min vedot vapaalla

Intohimot: maailman parantaminen, uusien juttujen luominen, urheilu, uuden oppiminen  

Funfact: en tykkää juustoista, appelsiinia en siedä missään muussa muodossa kuin hedelmänä tai tuoremehuna, en tykkää käyttää sukkia, mulla on aina sormet ja varpaat jäässä, oon tykänny aina touhuta enemmän poikien juttuja ja olla niissä mukana koska se on ollu paljon siistimpää ja jännempää, pienenä leikin ensin omat leikit barbeilla ja sen jälkeen pikkuvelin kanssa pikkuautoilla, Xboxia opin myös pelaamaan pikkuveljen toimesta, kaikista eniten ärsyynnyn siitä jos sukset ei pidä pertsan reeneissä. 

Rakastan: suklaata, sipsejä, eläimiä, hyvää ruokaa, ihania ihmisiä, treenin jälkeistä fiilistä, nukkumista, puhtaiden pyykkien tuoksua, hömppäsarjoja, musiikkia, lukemista, autossa laulamista, ihania maisemia, elämän fiilistelyä ja asioiden pohtimista

Luonne: temperamenttinen, päättäväinen, kilpailuhenkinen, rämäpää, sosiaalinen, välittävä, välillä myös hössöttäjä ja stressaaja :)

Harrastushistoria: Laskettelu, viulun soitto, kitaran soitto, musiikin teoria, musikaali, laulaminen, kokkikerho, partio, kuviskerho,  suunnistus, yleisurheilu, jalkapallo, jääkiekko, sähly, ratsastus

Parhaat saavutukset: Aikuisten SM-viesti hopeaa (Kontiolahti 2017), Suomen Cupin 3. sija sprintissä (Vuokatti 2017), Maailman cup debyytti Ruka 2017, yhteensä 20 Nuorten SM, KLL ja HS mitalia, Nuorten MM- Salt Lake City (17.), Rasnov (29.) ja PM-edustus (12.) 2017/2016/2014

 

 

Miten musta tulikaan hiihtäjä? 

Meidän perheessä on pienestä asti oltu aina menossa. Ekaa kertaa oon ollu suksilla 3-vuotiaana, sillon tosin laskettelurinteessä, ja sitä myötä rinteessä tulikin vietettyä koko perheen voimin 10 vuotta milloin milläkin tunturilla ympäri Suomea ja myös Åressa. Suunnilleen saman ikäisenä oon myös hiihtänyt ekaa kertaa omalla pihalla ja osallistunut kaiken maailman Hippohiihtoihin huonolla menestyksellä. Hiihdosta en tykännyt koskaan mitenkään erityisesti. Laskettelun parissa sen sijaan mun rämäpäisyys pääsi valloilleen, oli sitten alla sukset tai lumilauta. Muistan vieläkin miten siistiä oli vetää Åressa maailman cupin pujottelurinne alas laudalla. Pienenä käytiin myös Lapissa vaeltelemassa, luisteltiin ja touhuttiin millon mitäkin, mutta sillon mua kiinnosti enemmän musiikki ja piirtäminen. 

29932427584_864d2228f1_o

Olin 7-vuotias kun muutettiin Kainuuseen. Laskettelu oli isossa roolissa, mutta mitä vanhemmaksi tulin, sitä useampia lajeja teki mieli kokeilla. Pelattiin talvisin lätkää ja ympäri vuoden sählyä ja kesäsin jalkapalloa. Kesälomalla päivät meni pihalla juostessa ja trampoliinilla. Mun ''hiihtoura'' sai alku sysäyksen koulun hiihtokisojen jälkeen 2007 kun mua kysyttiin Ylä-Kainuun hiihtoviestin joukkueeseen. Sinne lähdettiin, koska tuolloin oli hiihtokilometrejä takana jo hyvin, sillä vanhempien kanssa käytiin useasti hiihtolenkeillä. Käytiin myös Hyrynsalmen iskun hiihtokoulussa, jossa kuultiin Kainuun Nuoriso Cupista, jonne päätettiin lähteä kokeilemaan onnea. Ekoissa kisoissa sijoitus oli yllättävän hyvä, neljäs, mutta kyllähän se harmitti kun ei voittoa irronnut. Niiden kisojen jälkeen sanoin iskälle, etten ensitalveksi halua kausikorttia rinteeseen, vaan alan hiihtämään. 

Vilman_hiihtokilpailuja_033

29932431354_16ebdc8a26_o

29932422654_cb4452221d_o

Kumpikaan mun vanhemmista ei ole koskaan ollut true kilpaurheilija, vaikka monissa lajeissa ovatkin olleet kisaamassa. Iskä tiesi ja tietää edelleen urheilusta paljon. Seuraavana kesänä alettiin treenaamaan iskän kanssa hiihdon omaisemmin, vaikkakin kaikki muut lajit pidettiin mukana eikä treenamista kovin tosissaan otettu. Halusin silti treeniohjelman vihkoon, koska halusin jo silloin suunnitella mun päivät etukäteen. Seuraavana talvena kierrettiin enemmän kisoja, ja sijoitukset parani joka kerta Nuoriso Cupissa, vaikka meidän ikäisissä tytöissä olikin kova taso. Se sai mut panostamaan entistä enemmän treenaamiseen. Kesät viettettiin tuolloin pääasiassa Sotkamossa ja Vuokatissa, jossa alettiin mun pikkuvelin kanssa käymään myös Jymyn yleisurheilutreeneissä 2008. Tykkäsin jo silloin juosta, koska olin aika pienikokoinen, eikä voimalajeissa tullut tulosta.

 

musti_ja_mä

2008

IMG_1863

2010 hiihdettiin meidän sarjan ensimmäiset Hopeasommat Paloheinässä, joissa sijoitus oli 36. Saman vuoden joulukuussa mua alkoi valmentamaan edelleenkin mun valmentajana toimiva Mikko Virtanen. Seuraavien vuosien HS ja KLL sijoitukset olikin 3,3,2,1,1,1,2. Peruskoulun loppuessa päätin myös hakea Sotkamoon Urheilulukioon ja toteuttaa yhden mun sen aikaisista unelmista.  

Muutin 2013 Vuokattiin treenaamaan ja käymään lukiota, jonka myötä mulle avautu ovet Vuokatti Ski Teamiin vasta 15-vuotiaana. Vaikka niin nuorena tän tasoisen ammattilaisseuran kuvioihin oli maailman siisteintä päästä, toi se mukanaan myös paljon vastuuta ja auttoi ymmärtämään miten paljon opittavaa on itsestä ja koko hiihdosta. Pidänkin Vuokatti Ski Teamiin pääsyä yhtenä merkittävimmistä tekijöistä, että musta on kasvanut vuosi vuodelta vahvempi ja fiksumpi urheilija, sillä aina on joku jota katsoa ylös päin ja josta ottaa oppia. Lisäksi musta on hienoa että meidän seurassa on mukava, hauska ja suvaitsevainen ilmapiiri, jota jokainen jäsen täydentää omalla persoonallaan. Musta on ihan valtavan hienoa edustaa ladulla valkovioleteissa väreissä ja olla osa tätä tiimiä!

   Valmistuin keväällä 2017 ylioppilaaksi Sotkamon Urheilulukiosta, jonka kävin neljään vuoteen. Lukiovuosina kehitystä tuli joka kaudella, joten odotan innolla tulevia opiskeluvapaita vuosia. Edessä on siis kaikkea uutta ja jännittävää, sekä uudenlainen arki johon totutella. Eläminen pelkästään urheilun ehdoilla on toisaalta hyvin yksinkertaista, mutta vaatii myös sitoutumista, heittäytymistä ja paljon motivaatiota jotta kehityskäyrä jatkaa nousuaan. Tulevana vuonna siis seikkaillaan runsaasti oman epämukavuusalueen ulkopuolella, etsitään uusia haasteita ja katsotaan millaista on elää urheilijan elämää! Toivon ja uskon, että oma ja sponsoreiden panostus näkyy myös tuloksissa.

 IMG_6937

  2017

Yhteydenotot:

nissinenvilma@gmail.com

Toteutus:

Kotisivujen toteutuksesta ja yll├Ąpidosta kiitos Tovarin poppoolle!

Se mukavempi digitoimisto